Lempäälästä ja Tampereelta tulevan Ärsykkeen muodostavat Tarja (laulu), Tuulia
(rummut), Jussi (kitara) ja Mikko (basso). Jannu haastatteli Ärsykettä yhtyeen
treenikämpällä Lempäälässä 6.4.2002.
Miten te päädyitte aloittamaan Ärsykkeen? Käsittääkseni jonkinlainen tyttöbändi
piti aloittaa alun perin?
Tarja: Herjasta se alkoi. Vitsistä. Sitten se rupesikin olemaan ihan totta.
Mikä se tyttöbändijuttu sitten oli?
Tuulia: Ensimmäisen kerran kun mentiin kaljalle töiden jälkeen (Tuulia ja Tarja
ovat samassa työpaikassa. Toim. huom.) niin siitä puhuttiin.
Tarja: Oltiinhan me Mikon kanssa puhuttu siitä aikaisemmin, että olisi
kiva jotain soittaa.
Bändi joka on perustettu kaljatuopin ääressä, onpa harvinaista...
Tarja: Mikon kanssa siitä oltiin joskus puhuttu keskenämme, ja sitten kun
opin tuntemaan Tuulian, ja silläkin oli ollut samanlaisia juttuja, niin siitä se lähti.
Jussi: Minun muistikuvani mukaan olin tuolla jossain haahuilemassa ja nämä
sitten laittoivat tekstiviestin, että tuutko kitaristiksi. "Ai mihin?"
Mikkohan on Suomi-punkin veteraani...
Tarja
: Rokkikukko.
.mutta minkä verran teillä muilla on ollut rokkijuttuja?
Tarja
: Mä oon ollut bändäri! (kaikki nauravat pitkään ja hartaasti)
Juu. Eli miksi vasta nyt tai miksi juuri nyt?
Tarja
: Ei oo ennemmin kehanna, eikä oo ollu semmoista porukkaa.
Tuulia, miksi sä aloitit nyt?
Tarja
: Onhan sullakin ollut jotain bändijuttuja.
Tuulia
: Mutta niistä ei puhuta.
Äkkiäkös ne kaivellaan esiin.
Tarja
: Onhan sulla ollut rummut joskus. Kenelle sä ne myitkään?
Tuulia
: Alitajunnan rumpalille.
Mä en edes tiennyt että Jussi soittaa jotain instrumenttia.
Jussi: Minä olen iänkaiken soittanut kaikennäköisiä soittimia, mutta
tämä on ensimmäinen kunnollinen bändi. Itse asiassa tässä oli aika pitkä
taukokin, että en soittanut ollenkaan. Tähän bändiin liittymisessä mulla oli
sellainen ehto, että on omia biisejä. Mä sain aikoinaan ihan tarpeekseni muiden
biisien veivaamisesta.
Mitä soittimia sä osaat soittaa?
Jussi: En tiedä osaanko soittaa yhtään soitinta kunnolla mutta viululla
mä oon alottanut. Sitten pianoa olen soittanut. Bassokin mulla on joskus ollu.
Viulusoolo sitten seuraavalle levylle. Pyrittekö te sitten jotain tiettyä
sanomaa julistamaan? Teillä on kuitenkin normaalia punk-bändiä hiukan pehmeämpi
tai kypsempi linja sanoituksissa. Mä ainakin olisin kauhean huolestunut, jos te
vaan laulaisitte että kytät on natsisikoja.
Tarja: Semmonen sanoma just, että voi tätä elämää elää muttenkin
sellai ajattelemalla, eikä vaan virran mukana. Ei aina tarvi Kauniita ja
Rohkeita vanhojen ihmisten kattella. Ja pieniä asioita voi tehdä, että tämä
maailma olisi vähän parempi paikka. Eikä vaan eletä niinku viimeistä päivää.
Muut?
Tuulia: Puhukoot piisit puolestaan.
Tarja: Kyllä me kaikki ollaan niiden sanoitusten takana, ajatellaan
sillä tavalla.
Kun aattelee teidän bändin keski-ikää (siinä 35:n hujakoilla), niin
punk-keikoilla suuri osa yleisöstä on puolet teitä nuorempia.
Miten teidät on otettu vastaan? Onko haukuttu vanhoiksi pieruiksi?
Tarja: Irmelin keikka oli oikeastaan ensimmäinen sellainen keikka,
jolla oli enimmäkseen nuorta porukkaa.
Mikko: Mua haukuttiin.
Tuulia: Muakin haukuttiin!
Kuka haukkui?
Tuulia: Joku äijä siellä yläkerrassa. "Sää soitit väärin siinä kohdassa."
Tarja: Mulla ainakin oli nuorten punkkaripoikain kanssa kauhean
mielenkiintoisia keskusteluja. Ne otti ainakin mut aivan mukavasti vastaaan.
Ei ihan äitinäkään, mutta vähän semmosena vanhempana naishenkilönä (nauraa).
Mikko: Onhan meillä tuttuina jonkun verran semmosia nuorempia
punkkareita, jotka periaatteessa voisivat olla meidän lapsia.
Tarja: Mulla on aika vähän sellaisa samanikäisiä ihmisiä joiden
kanssa mä olisin paljoakaan tekemisissä. Eräältä mun ikäseltä ihmiseltä on
semmonen kommentti, että ai jaa, sä oot jääny vielä sille tasolle...
(hersyvää naurua)...mutta kun mun mielestä semmonen sauvakävely &
Kauniit ja Rohkeat -linja ei oo mitään eteenpäin menoa.
Sanoohan se minunkin setäni aina että "vieläkös sinä jaksat
sitä rautalankaa rämpyttää?" (naurua) Että se ei oo musiikkia jos siinä ei ole haitaria.
Tarja: Sanohan minunkin isäni meidän demon kuultuaan, että
"kyllä on kasvatus menny hukkaan". (lisää naurua)
Ja ihanko tosissaan se?
Tarja: En minä tiedä, ei ehkä ihan, mutta kuitenkin että isä ei tykkää tallaisesta mussiikista.
Että olet kuitenkin soittanut Ärsykettä vanhemmilles?
Tarja: Juu, totta kai.
Onko muutkin soittaneet?
kaikki: Kyllä!
Jussi: Yleensä ollut ihan positiivista kommenttia. Oikeastaan sedältä tuli se
kaikkein paras kommentti, että "juu, ei tarvi tuua toista levyä enää".
Mikko: Mun vanhemmat on tottuneet kaikennäköisiin mun levyihin,
kun ne on joutuneet niitä kuuntelemaan, että ne nyt ei kommentoi enää. Ei ne
ole enää reiluun kymmeneen vuoteen kommentoineet mihinkään mun musiikillisiin
tekemisiin.
Jussi: Eikä meidän musiikki ole kuitenkaan hooceimmasta päästä,
kun työkaveritkin, jotka on samanikäsiä ja jotka ei kuuntele tällaista
musiikkia, on sanoneet että yllättävän hyvä.
Mikko: Ne ei vaan uskalla sanoa mielipidettään.
Tuulia: Äiti oli kiinnostunut ja tykkäsi joistain sanoituksista kovastikin,
mutta isä pyysi vääntämään volyymia hiljaisemmalle.
Vituttaako, kun teistä kuitenkin puhutaan luultavasti, että "se on se VT-Mikon bändi"?
Tuulia: Onhan siitä ollu hyötyäki. Siivellähän me tullaan.
Tarja: Valse Tristen siivellä päästään keikalle.
Sitten vasta kannattaa huolestua, kun keikkajulisteessa lukee Ärsyke, ex-Valse Triste.
Mites Mikko Ärsykkeessä soittaminen poikkeaa VT:ssä soittamisesta?
Tarja: Ärsykkeessä akat hyppii silmille. (naurua)
Mikko: Ärsykkeessä pitää niitä biisejäkin välillä vääntää...
Saa niitä VT:llekin vääntää, ei se ole Rainen etuoikeus!
Mikko: Mutta kun Rainelle ei koskaan kelpaa mikää. Tässä bändissä menee läpi
ihan mikä sattuu. (naurua) On se mukavaa, kun ei tartte laulaa eikä...
Tarvi kuunnella Waskyn valitusta ja Rainen vittuilua?
Jussi: Ja onhan tämä tyylillisesti aika erilainen bändi.
Mutta räminää kuitenkin. Sanokaa nyt joku syy miksi teitä kannattaa
kuunnella ja tulla keikoille katsomaan.
Tarja: Tuulialla on hyviä sanoituksia. Toivottavasti mä vaan aina
muistan kaikki sanat oikein.
Mikko: On se hyvä tulla kattomaan, että niinsanotut aikuisetkin...
Tarja: Rulaa!
Mikko: Eiku että kuollaanko me sydäriin siellä keikalla.
Tarja: Ei punk oo pelkästään nuorten juttu.
Jussi: Tuntuu, että muualla Euroopassa ja jossain Englannissa porukka
on vanhempaa.
Tarja: Täällä tuntuu joskus että nuoret kuuntelee tämmöstä musiikkia
ja sitten kun ne täyttää vaikka 25 niin ne alkaa kuunnella humppaa.
Ja sitten ihmetellään, että ootko sä nyt jäänyt johonkin asteelle kun
sä et jo ala sitä Jari Sillanpäätä dikkaamaan.
Tahtoisitteko jotenkin kritisoida Suomen punk-sceneä?
Tarja: Onhan se aika munainen. Tälleen puoliksi naisbändin vinkkelistä.
Jussi: Semmonen tekninen orientoituminen, että bändi soittaa yleensä hirveen<
hyvin, mutta biisit ei useinkaan ole häävejä. On paljon tarjontaa, mutta monet
on aika persoonatonta.
Tarja: Ja sillä tavalla ollaan hirveän tosissaan. Kyllähän mekin tosissan
ollaan, mutta hauskaa pitää myös olla. Ei punkkareiden tarvi mitään körttiläisiä
olla.
Ja tuntuu, että katotaan karsaasti jos sä et soitakkaan jotain armotonta
mättöö pelkästään. Jotain The Ex-tyyppisiä bändejä mä kaipaisin. Ja sitä
äkivalta-emoa, heh.
Tarja: Toi karsaasti katsominen on just sitä körttiläisyyttä.
Mitäs vielä?
Mikko: Tulukaa Puntalahan. Ärsyke laittaa ruokaa.
Vähän nyt kyllä vituttaa, kun Ärsyke on päässyt suhteilla Puntalaan
soittamaan.
Tuulia: Ja VT:kin on päässyt sinne suhteilla.
Olisko se siinä?
Tuulia: Heikää ny.
